Jo syksyllä päätin mennä sinne ilmojen lämmettyä. Tänään Hesaria lukiessani näin jutun 'Sisämaan terasseilla lämpimämpää' ja muistin Laurentiuksen kahvituvan Helsingin pitäjän kirkonkylällä.

Hyppäsin pyörän selkään ensimmäisen kerran tänä keväänä kohteena jokin muu kuin rautatieasema. Tämä päivä oli ensimmäinen huvipyöräilypäivä. Lähdin Helsingin Tapaninkylästä kohti Vantaan rajaa. Matkaa kahvituvalle asti on noin 4.5 kilometriä.

Tänä sunnuntaina pihalla oli vain keinu ja pari ympärivuoden pihalla olevaa tukevaa pöytäryhmää. Tikkurilan suunnalla asuva rouva kertoi, että toukokuussa kahvitupa on jälleen auki muulloinkin kuin vain sunnuntaisin. Pöytiä tulee lisää ja nyt tiedän missä haluan istua ja nauttia tilasta, tuoksuista ja mauista seuraavan kerran. Terassilla oli kirkonkylän tunnelmaa. Kyllä aurinko saa ihmeitä aikaan!

Laurentiuksen kahvituvan vieressä on Pyhän Laurin kirkko, joka on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus.

Keskiaikaisen kirkon lähellä on myös 1850-luvulla valmistunut pappila ja pakaritupa. Puistossa on hienoja puita.

Helsingin pitäjän kirkonkylästä lähdin takaisin kohti Helsingin Tuomarinkylää. Auringon edelleen paistaessa olisi ollut sääli mennä suoraan kotiin. Siis pyörän selkään ja matka alkoi kohti Tuomarinkylän kartanoa. Rakennukset ovat noin 1750-luvulta.

Vaikka aurinko jo lämmittävästi paistoikin kukaan ei ollut vielä uimassa Tapaninvainion uimarannalla. Avantoon ei enää pääse, mutta onkohan olemassa välimallin uskaliaita?

Matka jatkui sillan yli ja tie haarautui.

Jokivartta pitkin pyöräilin kohti kotia ja Tapaninkylää.