Kävin tänään pitkäperjantaina Taizé-hetkessä Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Taizé-hetket ovat ekumeenisia. Ekumenia korostaa yhteistyötä ja yhteiskristillisyyttä. Taizén perusti sveitsiläissyntyinen Roger Schütz. Englannissa opiskellessani näin monesti mainoksen Bradfordin katedraalissa pidettävistä Taizé-hetkistä. En koskaan tullut menneeksi tuollaiseen hetkeen. Siirrytään kryptan tapahtumiin.

Tämän päivän kokemuksella voin suositella tätä rauhoittavaa ja laulattavaa hetkeä. Tai oikeastaan tuntia. Vai pitäisikö sittenkin käyttää sanaa 'hetki'. Sanavalintaa puolustaa ajatus Taizén levollisesta ja rauhoittavasta tunnelmasta. Hetkessä on helppoa olla mukana osallistuen tai pelkästään uppoutuen luottamusta rakentavien laulujen vaikutukseen.

Huomasin välillä tarkkailevani kryptan kauniin rosoista kattoa. Pääni taisi käydä 'tyhjäkäyntiä'. Ei varmaan huonompi ajatus tässä nykypäivän maailmassa. Pommitetaanhan meitä jatkuvasti monenlaisilla ärsykkeillä: mainokset, vilkkuvat valot, televisio ja sosiaalinen media.

Virsikirjojen tapaan Taizé-laulukirja ojennettiin minulle tullessa. Laulut ovat lyhyitä yhden tai kahden rivin kiteytyksiä luottamuksesta, rauhasta tai vaikkapa Kristuksen rakkaudesta. Lauluja laulettiin suomeksi, englanniksi ja latinaksi. Latinankieliset laulu ovatkin uusi tuttavuus. Aiemmin en ole laulanut latinaksi. Usko tai älä, mutta helposti niiden ääntäminen sujui.

Saarnan sijaan pidettiin pitkä hiljainen hetki. Se tuntui erittäin hyvältä. Kryptan paksut seinät ja hämäryys loivat juuri oikeat olosuhteet hiljaiselle hetkelle. Hiljaisuutta häiritsi ainoastaan kadulla ohiajava ajoneuvo.

Jäitkö muuten miettimään mistä nimi Taizé tulee? Taizé on pieni kylä itäisessä Ranskassa.